tiistai 15. syyskuuta 2015

Ensiminen Buzzador kampanja

Aloitin buzzauksen heti rankalla kädellä.

Kerran kuukaudessa tulee ikävää pyykkiä kun olen kestositeiden kannattaja. Nyt olikin tilaisuus päästä kokeilemaan lähteekö veri tahrat. Siteissä tein vertailun ja kyllä "tuoreena" koneeseen laitettu ja pesuaineen sekaan laitettu vanish gold teki tahrattoman tuloksen.

No seuraava testi olikin se kun mieheni oli saanut haavan ja verta oli myös valkoisella paidalla. Ja tietenkin se oli kerennyt kuivua. Kuivunut veri jätti tahran joten tässä ei pelkkä koneeseen lisätty vanish gold auttanut.

Sitten liina testi:
Sotkin liinaan  balsamico kastiketta, ketsuppia, pepsiä ja hampurilaiskastiketta.
Ja niin kuin yleensä lapsiperheessä käy annoin kuivua ja laitoin vasta seuraavana päivänä koneeseen.

Melko puhtaaksi liina lähti mutta vähän jäi kellertävää tahraa joten pääsen vielä jatko kokeilemaan.

Jatkoa seuraa ja kuvia luvassa!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Buzzador

Lähin tämmöseen toimintaan mukkaan joten tiote teatausta hyvin skeptiseltä ihmiseltä tulissa. Tiiä vaikka löytys uusia ihme aineita.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Äiti

Lähestyvän äitien päivän kunniaksi julkasen äskösen huvityksen aiheen.

Tänä päivänä yrittäny tehä näitä rästi hommia pois alta kun on ollu tiukka putki taas opiskeluissa ja nyt on hetken hengähys niissä.

Ihmeellinen olento tämä äiti-ihminen. Käväsin suihkussa ja päätin ottaa vartin harjottelun klarinetilla kun illalla olis parin kappaleen verran esiintymistä lasten koulun talentissa. (Me aikuiset toimitaan ulosheittäjänä ja ei olla kisassa siis) no hetken puhallettuani huomasin että henki ei kule ja kesken starwars teeman nousee kylmä hiki. Ajatus juolahti mieleen että lähen tekeen inkivääri teetä kun olin ostanu tuoretta kaupasta kokeiluun.

Siitä siy keittiöön päin ja huomasin että tosson tiskit veessä ja pesempä ne pois alta. Pestyäni menin istumaan koneelle jotta googlettasin ohjeen teehen. Sain googlen auki ja puheli  soi ja kipitän vastaamaan typylle.

Ohjeisran tytön jättämään soittimensa koululle luokkaan kerta jumppasalia ei nyt saatu auki ja kehotin kipittämään kotiin.

Puhelun loputtua huomasin kuivumaan meneviä lakanoita ja ripustin ne.

No taks koneelle ja siinä välissä nappasin henkoset avaavasta lääkkeestä jotta sais taas vähän limaa pois.

Googlea anto ohjeen ja palasin keittiöön jossa huomasin että voishan tän päivän ruokailu putkenki alottaa ja syyvä keittoo ja leipää. No leipä vermeet ruokapöytään ja keitto jääkaapista. Sit huomaan että vielä huuhdeltava muutama aterin joten ne siinä välissä. No sit muistin että aini keitto mikroon muuten ei syömään päästä.

Sit alko naurattaan nii tää sähellys jotta pääti  tulla kirjottaan ylös enne kun unohan.

Keitto on mikrossa ja hurina loppu jo ajat sitten. Mitenkähän kauan menee ennen kun pääsen taas harjotteleen klarulla ja tehtyä sen inkivääri teen.

Tämmönen sähellys on päällä äidillä tai sit adhd tyypillä..

tiistai 17. helmikuuta 2015

Mun sydämelläni on kypärä

Samuli Edelmann - Mun sydämellä on kypärä: http://youtu.be/J62Z8IpWWLk

Ihme pohdintoja taas mulla. :)

Kähdin ajatusta työstämään siitä että nykyään on hyvin harvadsa ihmiset jotka pystyy minua enää loukkaamaan. Jotkut ihmiset on sellaisia joista odotan koko ajan että he saattaavaat jotenkin loukata joten varon heitä jotenkin.

Äitini onnistui jokunen viikko sitten loukkaamaan pitkästä aikaa, ehkä aloin häneen taas jollain tasolla luottamaan kunnes taas hänen luonteenpiirteensä onnistui siinä.

Mieheni on yksi jolla olisi mahdollisuus loukata minua todella paljon ja hän tietää sen ja joskus hän myös käyttää sitä valtaansa mutta onneksi hyvin harvoin ja vain ärsytettynä.

Olin jo pitkäksi aikaa u ohtanut tämän edelmanin kappaleen kunnes muistin olemassa olon ja edelleenkin tuo mantra pitää paikkansa "mä oon kaunis mä oon viisas mun sydämmelläni on kypärä"

maanantai 26. tammikuuta 2015

Ihmeellisiä hajatuksia

Tässä miettiny paljon sitä, mikä tekee minun elämästä kivan elämän elää.

Tällä hetkellä pyörii vaan paljon negatiivisia ajatuksia. Miten mies ei osaa näyttää tunteita, ei sano rakastavansa tai edes välittävänsä. Kysyminen ei auta eikä se että kerron hänelle tarvitsevani tuollaista huomioo, ihan sanoin.

Myöskin Jumalan läheisyyden  kaipuu ja oman seurakunnan löytyminen ahdistaa ja ehkä hiertääkin parisuhdetta. Mies pitää tätä ihme "hurahduksena". Loukkasi sunnuntaina kun mies tokaisi että ettekö työ mene sinme jeesustelemaan (olisi halunnut nukkua kotona rauhassa) yritin lapsi houkutella pyhäkoululla mutta pienemmät mieluummin jumittivat katsellen piirrettyjä.

Samalla tuntuu että itse olen tässä vaan se joka tuntee. Välillä pelkoa, tai no ehkä jopa päivittäin, milloin tuolle miehelle käy jotain koska ei huolehdi itsestään. Alan olla väsynyt pelkäämään ja tuntuu että olisi helpompi olla eriteillä jottei tatvitse koko ajan nähdä hänen huonoja elin tapojaan jotka houkuttelee ja viekottelee minuakin. Ja tällä tarkoitan lähinnä itsensä syömostä hengiltä.

Havahduin itse melkein vuosi sitten ja olen sen jälkeen terveellistänyt ja tasapainottanut kulutuksen ja energian saannin itselläni ja toivon että olen joskus normaali painoinen.

En voi kun rukoilla voimia yläkerrasta jotta saan itseni kuntoon ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana. Ehkä Taivaan Isä myös kertoo mitä muuta tällä elämälläni teen jotten tuntisi olevani koko ajan kahlittuna elämään josta toivo on hiipumassa. Toivo siitä paremmasta elämästä. Toivo siitä että minkin olen arvokas. Omana itsenäni.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Rakas taivaan isä

Kuopiota kohtasi järkyttävä uutinen jossa Itkonniemeltä uksityos asunnosta on löytynyt kahden alle kouluikäisen lapsen ruumiit.

Kova ahdistus ja itku, eikö perheistä enää kukaan välitä. Onko vain taivaan isä turvana?

Taivaan isä, lohduta tätä perhettä joka jää maanpinnalle ja keinuta sylissäsi ja laula tuutu laulu näille kahdelle pienelle lapselle.

Minä menen omien pienten viereen täksi yöksi, silitän ja paijaan ja jos paha uni tulee hyrilen lapsuudesta tuttua iltalaulua.
Aamen

torstai 20. marraskuuta 2014

Semmonen juttu

Eli sain ihteni roudattua vapikselle.  Tämmönen sähelö kun olen olin siellä kympiks.

No sehän ol sit tillaisuus alkava yheltätoista. No outtelin siellä sitten.

Jokunen tuttu oli ajalta ennen lapsosia. Vaikka paljon pörrättiin samoissa niin olen vissiin nii erilainen ettei enää tunnettu mutta se on ehkä ihan hyväkin.

Kovasti olisi  halunnut jutella erään naisen kanssa koska jotenkin hänen tarinansa oli sellainen mikä minun elämänikin tosin että itse en vankilassa ole ollut (mikä ei varmasti kaukana olis ollut ellei elämä olisi muuttunut silloin kun muuttui) Hänen tarinansa löytyy kirjasta Portista Vapauteen. Se kirja on mun joululahja toivelistalla. Toivoisin että myös ukko sen lukasis.

Mut joo olin menossa raamattupiiriin mutta se vissiin ois ollu illalla ja pääsin arkijumalanpalvelukseen ja ruokailuun.

Harmittaa kun en osaa tuota sosiaalista leikkiä ja en uskaltanut jutella oikei  kenenkään kanssa ja kjn en ketään oikei  tuntenkkaa.