Kuopiota kohtasi järkyttävä uutinen jossa Itkonniemeltä uksityos asunnosta on löytynyt kahden alle kouluikäisen lapsen ruumiit.
Kova ahdistus ja itku, eikö perheistä enää kukaan välitä. Onko vain taivaan isä turvana?
Taivaan isä, lohduta tätä perhettä joka jää maanpinnalle ja keinuta sylissäsi ja laula tuutu laulu näille kahdelle pienelle lapselle.
Minä menen omien pienten viereen täksi yöksi, silitän ja paijaan ja jos paha uni tulee hyrilen lapsuudesta tuttua iltalaulua.
Aamen
Eli sain ihteni roudattua vapikselle. Tämmönen sähelö kun olen olin siellä kympiks.
No sehän ol sit tillaisuus alkava yheltätoista. No outtelin siellä sitten.
Jokunen tuttu oli ajalta ennen lapsosia. Vaikka paljon pörrättiin samoissa niin olen vissiin nii erilainen ettei enää tunnettu mutta se on ehkä ihan hyväkin.
Kovasti olisi halunnut jutella erään naisen kanssa koska jotenkin hänen tarinansa oli sellainen mikä minun elämänikin tosin että itse en vankilassa ole ollut (mikä ei varmasti kaukana olis ollut ellei elämä olisi muuttunut silloin kun muuttui) Hänen tarinansa löytyy kirjasta Portista Vapauteen. Se kirja on mun joululahja toivelistalla. Toivoisin että myös ukko sen lukasis.
Mut joo olin menossa raamattupiiriin mutta se vissiin ois ollu illalla ja pääsin arkijumalanpalvelukseen ja ruokailuun.
Harmittaa kun en osaa tuota sosiaalista leikkiä ja en uskaltanut jutella oikei kenenkään kanssa ja kjn en ketään oikei tuntenkkaa.
No nyt varmaan saan taas kunnon hihhulin ja hörhön maineen mutta mitäs tuosta.
Mä oon tosiaan sillon kun vanhin pojusta synty saanut vahvistuksen sille että Jumala on olemassa. Olen siis tämän seitsemän, melekein kaheksan vuotta yrittänyt elää niin etten satuta muita ja opettaa lapsilleni kristillisyyttä, kannustanut heitä pohtimaan omia ajatuksia uskonnosta.
Tämä on ollut helppoa.
Nyt haluaisin seurakuntaan mukaan. Ongelmana vain on se että en osaa käyttäytyä niinkuin pitää.
Ihminen kaipaa hyväksyntää ja entäs jos minua ei hyväksytäkään sellaisena kuin olen? Saanko edelleen käyttää mustaa huumoria ja ehkä jopa pikkuisen tuhmia läppiä?
Täytyykö minun kirkkoon hankkia kirkko vermeet ja istua aina ykkösissä?
Tänään alkaisi klo 10 raamattu piiri ja pohfin edelleenkin että uskallanko itsekseni lähteä, kun en tunne sieltä ketään.
Olen sisäistä keskustelua Jesselle harrastanu tänä aamuna ja pyytäny Häneltä voima ja uskallusta.
Eli tämmösiä pohdintoja pitkän hiljasuuden jälkeen..
